”Miksi teet paikallishistoriaa?” kysyi kollega jokin aika sitten. Ensimmäinen ajatukseni oli: ”Miksi ei?” Suomessa paikallishistoriat ovat usein myös oikeasti tieteellisiä tutkimuksia. Toki ne vaativat moniottelijan elkeitä, koska minkä tahansa paikkakunnan historia on laaja ja lavea aihe, jossa riittää loputtomasti pohdittavaa ja setvittävää. Yhdessä jos toisessa paikallishistorian esipuheessa voikin lukea vähintään kätketyn huomion siitä, että aiheen pituus ja leveys yllätti sekä tekijät että teettäjät.
Tässä kuitenkin on myös paikallishistorian tutkimisen viehätys. Sitä tehdessä pääsee käyttämään kaikkea mahdollista tietoa, saa perehtyä oman tieteenalan esityksiin hyvinvointikuntien synnystä papinvaaleihin, ja oppii itse samalla käsittämättömän paljon historiasta ja sen lähteistä. Puhumattakaan siitä, että pääsee tapaamaan todella kotiseuturakkaita ihmisiä, joille paikkakunnan historia merkitsee paljon. Myös ymmärrys opiskelijoita kohtaan säilyy, kun saa itsekin ottaa haltuun aina uusia outoja aihepiirejä ja aineistoja. Lopputulemana on vielä sanottava että näistä syistä johtuen paikallishistoria on myös todella hauskaa.
Paikallishistorian monien haasteiden vuoksi on toisaalta hyvä jos ei joudu tekemään työtä yksin. Uudistuva paikallishistoria.fi tarjoaa jatkossa lisää tietoa ja keskustelumahdollisuuksia aiheesta kiinnostuneille. Tervetuloa mukaan!